Erilaisten kielipoliittisten valintojen vaikutukset työntekijöiden työssä pärjäämiseen ja siihen liittyvään tyytyväisyyteen

Tervetuloa toiseen vierasblogiimme, jossa vierailevien kirjoittajien johdolla lisätään tietoisuutta Suomessa käytetyistä kielistä ja niihin liittyvistä kieli-ideologioista.

Tällä kertaa kirjoittajana on Inka Härkönen, joka valmistui syksyllä 2025 monialaiseksi suomen kielen asiantuntijaksi (FM) Jyväskylän yliopistosta. Näistä opinnoista hän kiinnostui aikanaan au pairina Brysselissä viettämänsä vuoden aikana, jolloin ulkomailla asuminen ja kaipuu kotiin saivat hänet huomaamaan suomen kielen kiehtovuuden ja muun muassa sen, kuinka suuri merkitys kielellä on ihmisen identiteettiin. Kiitos Inka, kun olet mukana LAIF-hankkeessa!

Inka Härkönen, FM, Jyväskylän yliopisto

Kielipoliittisista asioista Härkönen kiinnostui eräässä aiemmassa monikielisessä työpaikassaan. Siellä hän huomasi, kuinka yrityksen kielikäytänteet eivät miellyttäneet yhtä työntekijöistä, millä oli todennäköistä vaikutusta tämän ryhmästä ulkopuolelle jäämiseen ja työmotivaation laskemiseen. Härkönen toivookin pääsevänsä kehittämään työelämää ja yritysten kieliratkaisuja kaikki osapuolia paremmin palveleviksi sekä näin lisäämään osallisuutta ja yleistä hyvinvointia työpaikoilla.

Vieraskynä: Inka Härkönen, FM

Kesällä 2025 valmistuneessa maisterintutkielmassani (Härkönen, 2025) tutkin Lapin maakuntaan sijoittuvan hotelli- ja ravintolapalveluita tarjoavan yrityksen kielipoliittisia valintoja ja sitä, kuinka ne olivat vaikuttaneet yrityksen työntekijöihin. Toinen tutkimukseeni haastatelluista työntekijöistä kertoi lisäksi kokemuksista aiemmasta työpaikastaan. Sosiolingvistiikan ja kielipolitiikan alueille sijoittuvan tutkimukseni aineisto koostui kokonaisuudessaan kahden työntekijän ja kahden esihenkilön haastatteluista.

Haastattelemani työntekijät olivat nykyisen työpaikkansa kielellisiin käytäntöihin pääasiassa varsin tyytyväisiä. Tutkimukseni onnistuikin valottamaan, millaisia työelämän onnistuneet kielipoliittiset käytännöt tutkitun yrityksen tapauksessa olivat ja kuinka positiivisesti ne vaikuttivat sen työntekijöihin. Vastapainoksi toisella haastatelluista työntekijöistä oli kuitenkin negatiivisia kokemuksia aiemmasta työpaikastaan, joihin pääsimme myös keskustelussamme syventymään.

Tässä blogitekstissä tutustumme muun muassa siihen, millaisia ideologioita osallistujien kertomuksista oli tunnistettavissa, millaisia kielipoliittisia valintoja työpaikalla oli tehty sekä miten ne vaikuttivat työskentelyn kannalta tärkeiden asiasisältöjen ymmärtämiseen. Nostankin tutkimuksestani esiin kolme LAIFin teemoihin parhaiten sopivaa näkökulmaa: 1) työelämän kielelliset käytännöt, 2) kieli-ideologiat ja 3) muut kielipoliittiset näkökulmat. Havainnollistan näitä näkökulmia poiminnoilla aineistostani.

Työelämän kielelliset käytännöt

Yrityksen työntekijät käyttivät pääasiassa keskenään englantia. Se oli heidän vahvin yhteinen kielensä ja valikoitunut käyttökieleksi melko luonnostaan. Haastateltu keittiöpäällikkö oli kuitenkin joitain kertoja patistellut suomenkielistä, heikommin englantia puhuvaa työntekijää käyttämään englantia tilanteissa, joissa vähemmän suomea ymmärtäviä työntekijöitä oli ollut paikalla. Keittiöpäälliköllä oli kielipoliittinen motiivi kasvattaa yhteisöllisyyttä ja lisätä tiedon välittymistä kannustamalla yhteisesti ymmärretyn kielen käyttämiseen. Tällä toimintatavalla on kuitenkin mahdollinen varjopuolensa, sillä pelkän englannin suosiminen vähentää mahdollisuuksia oppia suomea osana arkea (eli tarjoumia, tästä ks. Strömmer, 2017, s. 29).

Vaihtoehtoisesti työpaikalla voidaan vaihdella suomen, englannin ja muiden käyttökielten välillä tai käyttää niitä rinnakkain (ks. Komppa, Korpela, Kotilainen, Kurhila & Lehtimaja, 2024a). Näitä kommunikaatiotyylejä oli hyödynnetty myös tällä työpaikalla, jolloin esimerkiksi käännössovellukset olivat olleet apuna vahvistamassa yhteistä ymmärrystä. Kielten rinnakkaisesta käytöstä esimerkkinä toinen haastatelluista työntekijöistä kertoi, että suomenkieliset työntekijät halusivat välillä keskustella keskenään suomeksi, vaikka kieltä vähemmän osaavia oli samassa tilassa. Haastateltu työntekijä kertoi kuitenkin, ettei tämä haitannut häntä. Hän koki tasapainon suomen- ja englanninkielisen kommunikaation välillä olevan hyvä, eikä hän kokenut enää ikänsä vuoksi tarpeelliseksi olla kaikessa mukana. Hän kuitenkin tarkensi vielä, että nuorempana häntä olisi voinut harmittaa samanlaiset asetelmat, sillä hän oli silloin kokenut aktiivisen sosiaaliseen toimintaan osallistumisen hyvin tärkeäksi.

Kielivaatimuksia tuli myös sesonkien mukaan vaihtelevan asiakaskunnan puolelta. Suomalaisten lomien aikaan työssä tarvittiin paljon suomen kieltä, kun muulloin taas englanti oli käyttökielenä välttämättömyys.

Kieli-ideologiat

Aineistosta nousi vahvasti esiin yksikielisyyden ihannointia niin suomen kuin englanninkin suhteen: esihenkilö kannusti työporukkaa käyttämään englantia vähemmän suomea osaavien työntekijöiden läsnä ollessa, asiakas vaati palvelua suomen kielellä ja kollega vältteli uutta työntekijää, koska halusi työskennellä suomeksi eikä englanniksi. Jokainen näistä tilanteista saattoi aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita osapuolille, joita tahtomattaan puskettiin käyttämään heille heikompaa kieltä, sekä nostaa heidän kynnystään kommunikaatioon osallistumiseen (ks. Komppa, Korpela, Kotilainen, Kurhila & Lehtimaja, 2024a). Tämän vuoksi pyrkiminen pelkän yhden kielen käyttöön tilanteissa, joihin osallistuu henkilöitä eri kielirepertuaareilla, on helposti hyvin haastavaa.

Aineistossa arvostettiin myös kaksi- ja monikielisyyttä. Toinen esihenkilöistä korosti alaistensa monipuolisia kielirepertuaareja erityiseksi kilpailuvaltiksi yritykselle, jolla on asiakkaita kaikkialta maailmasta. Yritykselle ei myöskään ollut välttämätöntä, että suomenkieliset asiakkaat saisivat palvelua täysin suomeksi, ja esihenkilöt olivatkin tehneet tietoisen kielipoliittisen päätöksen jakaa asiakaspalvelutehtävät tasaisesti työntekijöiden kesken suomen kielen taitotasoista riippumatta. Näin esihenkilöt antoivat työntekijöilleen mahdollisuuden työskennellä monipuolisesti eri tehtävissä ja siinä ohella kehittää suomen kielen taitojaan tavallisissa vuorovaikutustilanteissa. Tällainen toimintatapa voi kuitenkin ajoittain aiheuttaa myös ymmärtämisen vaikeuksia, jotka yritysten on hyvä tiedostaa ja ennakoida niiden varalta esimerkiksi perehdyttämällä työntekijät pyytämään apua epäselvissä tilanteissa, jotta vaaratilanteita tai tunteita kykenemättömyydestä ei pääsisi väärinkäsitysten myötä syntymään.

Muut kielipoliittiset näkökulmat

Keittiön esihenkilö koki velvollisuudekseen ohjeistaa alaisiaan tavalla, jonka he ymmärtävät. Hän ei siis halunnut sysätä vastuuta ymmärtämisestä täysin työntekijöille vaan pyrki itse helpottamaan ymmärtämistä käyttämällä osaamiaan kieliä, kehonkieltä ja kääntäjää. Hän huomautti, että kaukaa ja vaikeammista lähtökohdista Suomeen saapuneilla työntekijöillä saattoi olla suuria paineita miellyttää esihenkilöään, jolloin he eivät esimerkiksi aina uskaltaneet myöntää, jos eivät ymmärtäneet kaikkea saamaansa ohjeistusta.

Aineistossa ilmeni myös jonkinasteista yllättyneisyyttä työn sisältämistä kielitaitovaatimuksista. Vaikka esihenkilöt ja kollegat olivat joustavia käyttökielten suhteen, sama ei aina pätenyt asiakkaisiin. Tästä syystä rekrytoijien voikin olla kannattavaa kirjoittaa näistä seikoista hyvin läpinäkyvästi työpaikkailmoituksissa, jotta työtä hakevat pystyvät varautumaan vaatimuksiin henkisesti ja mahdollisesti aloittamaan suomen kielen opiskelun itsenäisesti jo etukäteen. Myös perehdytyksessä käytettyjä kieliä kannattaa miettiä tarkasti, jotta työntekijät oikeasti ymmärtävät ja saavat siitä kaiken työskentelyssä tarvitsemansa tiedon. (Ks. Heini, Komppa, Lehtimaja, Oksanen, Pienluoto & Pyykkönen, 2025.)

Loppupäätelmät

Kuten esimerkeistä käy ilmi, toimivimpien kielipoliittisten käytäntöjen löytäminen vaatii yrityksessä vallitsevien toimintatapojen sekä toivottujen lopputulemien monipuolista tarkastelua. Parhaat ratkaisut löytyvät usein eri ideologioiden välimaastosta, eivätkä ne näin ole minkään ajattelutavan ääripäitä. Työpaikan kielipoliittisia ratkaisuja voi palkata tarkastelemaan ja kehittämään myös ammattilaisen, joka osaa antaa yksilöidyn asiantuntijan näkemyksen ja ulkopuolisen näkökulman hyvistä menettelytavoista. Apua voi saada myös internetistä, kuten Kielibuustin oppaasta kielitietoiseen rekrytointiin (ks. Komppa, Korpela, Kotilainen, Kurhila & Lehtimaja, 2024b).

Koko tutkielmani ja alkuperäiset aineistoesimerkkini pääset lukemaan osoitteesta: https://jyu.finna.fi/Record/jyx.123456789_105434?sid=5213806718.

Lähteet

Heini, V., Komppa, J., Lehtimaja, I., Oksanen, N., Pienluoto, S. & Pyykkönen, I.-R. (2025). Pankin asiakasneuvojaksi kehittyvällä kielitaidolla: kielituetun rekrytoinnin vaiheet. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 16(1). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2025/pankin-asiakasneuvojaksi-kehittyvalla-kielitaidolla-kielituetun-rekrytoinnin-vaiheet

Härkönen, I. (2025). Kielipoliittisia valintoja Lapin maakuntaan sijoittuvassa yrityksessä: työntekijöiden kokemuksia. [pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto]. https://jyu.finna.fi/Record/jyx.123456789_105434?sid=5213806718

Komppa, J., Korpela, E., Kotilainen, L., Kurhila, S. & Lehtimaja, I. (2024a). Työpaikkojen erilaiset kieliratkaisut. Kielibuusti.fi. Viitattu 3.2.2026. https://www.kielibuusti.fi/fi/tyonantajat/kielikaytanteiden-kehittaminen/tyopaikkojen-erilaiset-kieliratkaisut

Komppa, J., Korpela, E., Kotilainen, L., Kurhila, S. & Lehtimaja, I. (2024b). Miten rekrytoit kielitietoisesti? Kielibuusti.fi. Viitattu 3.2.2026. https://www.kielibuusti.fi/fi/tyonantajat/kansainvalinen-rekrytointi-ja-perehdytys/miten-rekrytoit-kielitietoisesti

Strömmer, M. (2017). Mahdollisuuksien rajoissa: neksusanalyysi suomen kielen oppimisesta siivoustyössä. [väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]. https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.1803558?sid=5247170482