Miten kieliasenteet ja -ideologiat liittyvät kielipolitiikkaan

Tule mukaan Kayleigh Karisen ja Marika Hallin keskusteluun, jossa he puhuvat Marikan aiemmasta tutkimuksesta liittyen kielivalintoihin suomalaisissa kouluissa ja hänen nykyisestä työstään LAIF-projektissa. He pureutuvat kaikkeen koulujen kielipolitiikasta siihen, miten kieli vaikuttaa meidän poliittisiin valintoihimme ja kulttuuri-identiteettiimme. Hypätkää siis tämän haastattelun pariin ja katsotaan, miksi kieli ja kielivalinnat voivat olla tärkeämpiä kuin ehkä ajatellaankaan!

Kayleigh: Marika, minkälaista tutkimusta teit tohtorikoulutuksesi aikana? Entä mitä tutkimusmenetelmiä käytit?

Marika: Väitöskirjassani tutkin kielikoulutuspolitiikkaa ja käytäntöjä Suomessa, erityisesti kielivalintoihin liittyen. Syventyäkseni aiheeseen tein tapaustutkimuksen suomalaisessa koulussa käyttäen haastatteluja, kyselyitä ja havainnointia. Lähestyin aineistoa kriittisen diskurssianalyysin ja neksusanalyysin kautta ymmärtääkseni, miten paikalliset diskurssit ja ideologiat kielten oppimisen ympärillä muokkaavat opiskelijoiden ja opettajien toimintaa ja päätöksiä. Tämä sisälsi myös erilaisten koulutuspoliittisten dokumenttien ja opetussuunnitelmien tarkastelun.

Kayleigh: Mitä keskeisiä löydöksiä voit jakaa meille?

Marika: Opettajien ponnisteluista, kuten luovista opetusmenetelmistä ja muokatuista kurssivaatimuksista, sekä opiskelijoiden tietoisuudesta kielten oppimisen tärkeydestä huolimatta vapaaehtoisten vieraiden kielten kurssien suosio on edelleen rajallinen. Tämä tarkoittaa, että suurin osa opiskelijoista opiskelee vain kahta virallista kieltä, ruotsia ja suomea sekä englantia. Tämä on huolimatta siitä, että koulussa oli tarjolla useita kielivaihtoehtoja, mikä ei tietenkään ole tilanne kaikkialla.

Kayleigh: Hmm, minua kiinnostaa kuulla lisää siitä, mitä kieliä on tarjolla ja valitaan koulussa noita kolmea mainitsemaasi kieltä lukuun ottamatta, mutta säästetään nuo kysymykset toiseen kertaan! Haluaisin nyt kuitenkin kysyä, mitä teet LAIF-projektissa?

Marika: Pääroolini LAIF-projektissa on tutkia kielten ja kieltenkäyttäjien valtasuhteita ja asemaa tutkimalla mm. sosiaalisen tasa-arvoon ja kielen uhkakuviin liittyviä teemoja. Laajasti ottaen olen kiinnostunut tarkastelemaan kieli-ideologioita kvalitatiivisesti (esim. kriittinen diskurssitutkimus). Tämä tieteellinen lähestymistapa selvittää, miten kieli rakentaa sosiaalisia todellisuuksia ja valtasuhteita tarjoten näkemyksiä, jotka saattavat jäädä piiloon kvantitatiivisissa menetelmissä. Kvalitatiivinen painotus paljastaa ilmiöiden taustalta kysymyksen "miksi", täydentäen kvantitatiivisia tietoja, jotka saattavat painottua kysymykseen "mitä". Kvalitatiivinen menetelmä tuo tutkijan eri lailla mukaan tutkimukseen, ja sitä kautta on mahdollista pureutua tarkemmin diskurssien nyansseihin. Tämä on minulle tärkeä osa prosessia, koska ihmisten kokemukset ja tuntemukset eivät välttämättä ole yksiselitteisiä, ja ne riippuvat hyvin paljon kontekstista.

Kayleigh: Voitko kertoa, miksi tämä projekti on tärkeä? Tai toisin sanoen, miksi ihmisten pitäisi välittää siitä?

Marika: Ihmisillä on erilaisia uskomuksia kielistä ja kielten käytöstä, ja tällä on vaikutuksia yksilöiden jokapäiväisiin kokemuksiin sekä vaikkapa politiikkaan ja politiikkoihin (ja päinvastoin, tietenkin). Kieli-ideologioiden ja -asenteiden tutkiminen voi siis paljastaa esimerkiksi taustalla olevia sosiaalisia rakenteita ja valtasuhteita ja auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miksi tietyt asiat ovat niin kuin ne ovat. Suomessa kieli-ideologioiden ja -asenteiden vaikutus arkipäivän politiikkaan ja käytäntöihin näkyy erityisesti koulujen kieltenopetuksen kontekstissa, vaikkapa mielipiteissä, jotka liittyvät kielten opettamiseen ja oppimiseen. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, jossa suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä, ja nämä viralliset kielet ovat myös pakollisia oppiaineita koulussa. Asenteet erityisesti ruotsia kieliaineena kohtaan vaihtelevat merkittävästi väestön keskuudessa, ja se onkin yksi kysymyksistä ainakin yhdessä tulevien kunnallisvaalien vaalikoneessa.

Lähde: YLE Vaalikone

Kayleigh: Milloin ruotsin kielen opetus koululaisille tarkalleen ottaen alkaa?

Marika: Useimmissa tapauksissa se riippuu siitä, onko ruotsi oppilaalle A1-, A2- tai B1-kieli, mutta yleensä viimeistään kuudennella luokalla (B1), vaikka monissa kunnissa ja kouluissa on toki tehty päätös aloittaa se aikaisemmin. Näyttää siltä, että tämä kielen opiskelun aikaisemmin aloittaminen jakaa myös mielipiteitä. Jotkut kokevat, että pakollinen ruotsin kielen opiskelu on tarpeetonta, jopa epäreilua, ja vaativat, että siitä tehtäisiin valinnainen. Toisaalta kaksikielisyyden kannattajat tukevat varhaisempaa ja laajempaa kielikasvatusta, jonka tausta-ajatuksena on, että tutustuminen molempiin virallisiin kieliin jo nuoresta iästä alkaen parantaa kielitaitoa ja kulttuuriymmärrystä, mikä on välttämätöntä kansallisen yhtenäisyyden ja sitä myötä pohjoismaisen yhteistyön kannalta. On tietenkin myös tärkeää pitää mielessä, että B1-kieli on joko ruotsi tai suomi – esimerkiksi minulle se oli ruotsi, mutta serkkuni opiskelivat suomea.

Kayleigh: Miksi luulet, että tämä kysymys esiintyy vaalikoneissa, jotka auttavat äänestäjiä valitsemaan ehdokkaan?

Marika: Ensinnäkin tutkimuskontekstissamme tällaiset kysymykset korostavat, miten erilaiset kieli-ideologiat muokkaavat yksilöllisiä asenteita sekä ohjaavat laajempia poliittisia keskusteluja ja politiikkoja kieltenopetuksen suhteen Suomessa. Tämän aiheen herättämät vahvat mielipiteet ovat varmaankin kysymyksen taustalla, sillä se mittaa yleistä mielipidettä varhaisesta ruotsin kielen opetuksesta heijastaen sen merkitystä äänestyspäätösten tekemisessä. Tässähän toki mielenkiintoista ei ole vain tämä kysymys itsessään, vaan myös esimerkiksi samantyyppisen, suomea koskevan kysymyksen puuttuminen. Tämä muistuttaa meitä siitä, että kieli on syvästi sidoksissa mm. politiikkaan ja identiteettiin.

Kayleigh: On kiehtovaa, kuinka syvästi kielet ja kielivalinnat ovat läsnä poliittisissa päätöksissämme ja kulttuuri-identiteetissämme. Mikä on LAIF-projektin tavoite tässä suhteessa?

Marika: On tosiaan. LAIF-projekti keskittyy nimenomaan kielten tilanteeseen Suomessa ja tuottaa lisää tietoa kieliasenteista ja -ideologioista. Tavoitteenamme on sekä edistää akateemista keskustelua että osallistaa laajempaa yleisöä näihin keskusteluihin herättäen tietoisuutta kielen vaikutuksesta yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Jatkamme tulosten jakamista sosiaalisen median, blogien ja verkkosivujemme kautta ja pyrimme myös olemaan läsnä julkisessa keskustelussa kielestä. Pysykää siis kuulolla!

Marika Hall on postdoc-tutkija Kieliasenteet ja -ideologiat Suomessa (LAIF) -projektissa. Hän on suorittanut tohtorintutkintonsa soveltavassa kielitieteessä Pennsylvania State Universityssä ja asuu tällä hetkellä Pennsylvaniassa. Vapaa-ajallaan Marika viettää aikaa labradoodlejensa, Oliven ja Rogerin kanssa ja uutena harrastuksena opettelee myös soittamaan bassokitaraa.

Tutustu Marikan tuoreimpaan videoklippiin, jossa hän kommentoi kielipolitiikkaa Suomessa.Tämä teksti on käännetty ChatGPT:tä apuna käyttäen ja muokattu tarpeen mukaan.